Olipa kerran Sveta. Ollessaan pienen pieni Sveta unohti nukkensa ulos sateeseen ja vesi sulatti nuken kasvot. Paljon myöhemmin Sveta sai syntymäpäivälahjaksi suomalaisen miehen. Suomessa Sveta oppi Piitu Nykoppilta nuken tekemisen taiat. Ja näin alkoi syntyä uusia ihania nukkeja.
Jo Siperiassa ollessaan Sveta oli veistänyt koruja luusta. Suomessa Svetaan iski kuitenkin myös munien maalaamisen villitys. Sveta maalasi kello kolmelta ja kello kuudelta. Sveta maalasi aamulla. Sveta maalasi yöllä. Kun Sveta oli maalannut riittävästi, hän huomasi odottavansa lasta. Ja vielä tänäkin päivänä Sveta maalaa munia, tekee nukkeja ja luusta koruja sekä pieniä esineitä. Svetalle käsityö on kuin rukousteko ja se on vitriinissä.
Ja Svetan tarina se jatkuu aina vaan.