Olipa kerran Sirpa, joka saattaisi tunnistaa itsensä niin elokuvan Amelieksi, rättisitikaksi kuin kanaksikin. Henkisesti hengästyneenä Sirpa voi tokaista, että menen tehtaaseen töihin. Tässä kohtaa kaverit pudottavat hänet maan pinnalle toteamalla: ”Ei ne sinua sinne ottaisi.”
Nuorempana Sirpa kulki sinne ja tänne ja maailmallakin pitkin ja poikin. Viimein hän löysi oman tekniikkansa, batiikin. Siinä hän voi viimein yhdistää niin kuvan, tekstiilin kuin väritkin. Nyt Sirpan batiikkikuviointi toteutuu niin kankaissa kuin vaikkapa tarjottimissa. Myös Sirpan omien kanojen munimat munat saavat väriä pintaansa. Uuden ystävän kanssa kankaat taittuvat upeiksi mekoiksi.
Ja Sirpan tarina se jatkuu aina vaan.