Pirkko Lajunen

Olipa kerran Pirkko, joka pienenä leikki lätäköissä savella, vaikka äiti kielsi sotkemasta. Parikymppisenä Pirkko pääsi jälleen kerran saveen käsiksi ja tällä kertaa se oli menoa. Savi oli kuin arvoitus, joka vaati tulla ratkaistuksi. Pirkko upottaa kätensä saveen yhä uudelleen. Hän jännittää savenpolttouuninsa vierellä kerran toisensa jälkeen. Onnistuuko poltto? Millaisen valmiin tuotteen uunista saa nostaa esiin tällä kertaa?

Työ vie tekijäänsä valmista tuotetta kohti. Musiikki, klassinen tai vaikkapa tango, siivittää Pirkon luomistyötä. Näin syntyvät punasavesta ruukut, lautaset ja monet muut esineet. Pirkko näkee kauneuden yksinkertaisuudessa ja selkeydessä. Pirkko on kuin Chaplinin elokuvat.

Ja Pirkon tarina se jatkuu aina vaan.